Desucon Frostbite ja näin valvot läpi yön, osa 1

Jos joku ei vielä tajunnut, valvoin Frostissa läpi yön parin kaverin kanssa ja paluumatkalla olin kuin päälle astuttu ahven (ilman masentunutta onkimatoa). Mennään siihen kuitenkin vasta kohta, koska ensin haluan jaarittaa teille kaikesta mitä tein lauantaina. Ja jos ette ihan oikeasti tajunneet, mistä on kyse, tämä on siis coniraportti otsikossa mainitusta japanilaisen populaarikulttuurin tapahtumasta, joka pidettiin Lahden Sibeliustalossa viime viikonloppuna 14.-15.1.

Voitte uskoa, että olin koko edeltävän viikon tuli ison perseni alla, koska jännätin tulevaa conia niin paljon. Menin jopa ajoissa nukkumaan perjantaina, koska matka Lahteen ei ole mikään nopea ponkaisu täältä X:stä. Tajusin nukkumaan mennessä, että se oli ensimmäinen kerta vuosiin, kun menin nukkumaan eri vuorokauden puolella, kun oli tarkoitus herätä. Menen yleensä puolen yön jälkeen nukkumaan. Lauantaiaamu koitti väistämättä hieman väsyneenä seitsemältä herätessä. Ulkona oli pimeää ja päässä vielä pimeämpää. Edellisenä iltana sain viestin, että porukkamme kyyditsijä lähteen ajamaan puoli kahdekselta ja niinpä minäkin tallustin kylmässä ja lumisessa aamussa pysäkille odottamaan hyvissä ajoin. Harmi sinänsä, koska ulkona oli kylmä ja kyyti myöhässä, koska auto piti tankata. Kahdeksan aikaan olimme koko nelihenkinen poppoo autossa ja suuntasimme Lahtea kohti.

Ajomatkasta jäi mieleen taivaalla möllöttävä vähenevä puolikuu ja metsät ja pellot ja yksinäiset talot, joista heitimme vitsiä. Harmittelin katkennutta kynttäni aluksi ja varsinkin sitä, ettei pimeässä nähnyt viilata sitä. Kyllä, olen nykyään kynsiperfektionisti. Ketään ei kiinnostane ajomatkaselostus, joten siirrytään pitemmittä löpinöittä tapahtumapaikalle. PUF!

Sibbetalo on aina yhtä ihana conipaikka ja nyt ensimmäistä kertaa pääsin tassuttelemaan sinne läheiseltä parkkipaikalta. Saanen vänistä täälläkin, että ulkona oli vietävän kylmä tuuli. Siirryimme kaverin kanssa sisään ja taistelimme rannekeet käsivarsiimme. Omani meni oikein sulavasti (ja niin löysälle, että saan sen pois ja takaisin halutessani). Narikassa oli vanhalle conittajalle tuttu coninalkutungos. Tuttuja naamoja bongasin heti narikalta, nimittäin itsensä Jussi Karin, joka ei siinä kohtaa pahemmin nauranut, ja narikkapöydän paremmalta puolelta huutelemasta Ilonan. Jälkimmäistä jopa moikkasin ilmoittamalla stalkkaavani hänen cosplayblogiaan (joka muuten voitti vuoden blogi -palkinnon DesuGaalassa, onnea!).

Avajaiset ovat nykyään itselle pakollinen nähtävä Desuissa. Nyt olikin todella mahtis video, toivottavasti tulee tuubin tai jonnekin katsottavaksi. Viihdyttävän aloituksen jälkeen siirryimme myyntipöydille, koska eihän coni ole mitään ilman, että tuhlaa rahansa. Nyt rahaa paloikin ennätysajassa ennätysmäärä. Kello ei ollut edes puolta päivää, kun totesin, että olen tuhlannut lähes satasen. Mitä sitten ostin? Miten palankaan halusta päästä kertomaan, oikeasti.

Ilmeeni kun Mai-HiMEn dvd-boxi.

Nopean tarjontatarkastuskierroksen jälkeen suuntasin Sangatsun ja Punkun pöydille ja nappasin kuusi kirjaa Bleachiä, uusimmat neljä ja kaksi vanhempaa. seuraavaksi bongasit puuttuvat Hirviöprinsessa Himet (11 ja 12) Fan-Mangalta. Kallista, 7.90€, mutta minkäs teet. Sitten Fantsun pöydän kimppuun. Harmikseni heillä ei ollut D.Gray-Manin artbookia enää, mutta sainpahan kuitenkin Pokemon Platinum kolmosen (nelonen tulee jo ensikuussa). Viiden tähden elokuvadivari tarjosi ihanasti animea ja jäinkin pohtimaan ostaako DGM boxi, joka sisälsi ekan ja tokan kauden. Hintaa oli sen verran (plus anime ei ole mielestäni häävi), että jäin miettimään asiaa useammaksi minuutiksi. Olin jo lähes varma ostopäätöksestä kun vielä silmäilin tarjontaa läpi ja silloin näin sen! Maailman ihanimman asian heti bikiniShizuru-figun (jota minulla ei harmikseni vielä ole) jälkeen. Mai-HiME-dvdboxin! DGM pois ja naps! Minä epeli otan HiMEn! Katselin sitä käsissäni onnellisempana kuin koskaan siihen mennessä. En tietenkään osta siikani säkissä, vaan kysyin vielä varmuuden vuoksi, että toimiihan ihanuus meikäläisissä laitteissa. Myöntevä vastaus ja rahat esiin. Sinne upposi silmänräpäyksessä 45 euroa. Jos olin boxin käteen saadessani onnellinen, voitte uskoa, että olin kuolla onnesta kuin sain kyseisen boxin laukkuuni.

Nyt muistutan, etten saanut Fantsulta D.Gray-Man artbookia. HiME-boxin tuoma onnellisuus sai jatkoa kun löysin himoitsemani artbookin Fennica Comicsin pöydästä. Viimeinen! Minulle! Hetkeäkään epäröimättä. Tässä kohtaa katse kelloon ja toteamus, että olen tuhlannut yli pyolet käteisvaroistani eikä kello ole edes kahtatoista. Ei saa unohtaa mainita, että kyselin HiME-figuja Omoilta, lupasivat ottaa sunnuntaille. Joltain ulkomaiselta pöydältä löysin serkkuni pyytämän Reshiram-pehmon. Voi lapsen ilmettä kun hän sai sunnuntaina pehmon, ja minun ilmettäni kun sain rahani. Mutta takaisin Frostiin. Lauantain ostokset jäivät siihen ja suuntasimme tutkimaan conia muuten.

Puoli yhdeltä oli presidenttiehdokas Pekka Haaviston ja sarjakuvapiirtäjä (no daa) Pertti Jarlan esiintyminen Susilavalla. Erittäin edukseen esiintynyt Haavisto alkoi jopa murjoa vitsiä ja kertoi suureksi mielenkiinnokseni tapaus Hakkaraisesta. Parin metrin päässä lavasta seisominen oli muuten hyvä idea, mutta Jarlan kohdalla äänentoistossa olisi ollut toivomisen varaa. Myöskään yli tunnin seisoskelu ei kuulu parhaisiin puoliini, varsinkin kun ohjelma alkoi kymmenen minuuttia myöhässä.

Mitä seuraavaksi? (Joudun tätä kirjoittaessa kaivamaan ohjelmaläpyskän esiin.) Jouduimme kuluttamaan aikaa kolme varttia odotellessa seuraavaa ohjelmaa. Onneksemme aikaa oli niin paljon, että menimme hyvissä ajoin seuraavan ohjelman jonoon, jossa näimme tuttuja. Siinä sitten seisottiin, juteltiin ja odoteltiin. Mikäkö ohjelma oli kyseessä? Anna vinkin: Jussi Kari. ... Ihan oikein. Pantsupaneeli oli seuraavaksi vuorossa ja pääsimme ihan eturiviin. Frostissa olleet tietänevät, että paneeli tuli täyteen. Oli muuten hupaisaa istua eturivissä kuuntelemassa, kun kesken kaiken tulee kuulutus, jossa kerrotaan paneelin olevan täynnä. Seurasi taputusta. Ohjelmasta itsestään sen verran, että se oli juuri sitä mitä odottaa saattoi. Kuvia, deeppiä shittiä ja perinteistä Jussi Karia. Uskon Pantsupaneelin tulevan nettiin katsottavaksi, joten sitä odotellessa...

"Itse asiassa, juuri nyt on aika syödä." Lienee tässä kohtaa syytä mainita, ettei se neljän hengen porukka, joka tuli samalla autolla, ei ollut koossa koko conia. Erkanimme kahdeksi ryhmäksi/pariksi, mutta pidimme yhteyttä conin aikana. Kävimme katsomassa avajaiset yhdessä ja nyt oli aika mennä syömään porukalla. Teille, jotka ette ole tietoisia, Sibbetalosta lyhyen kävelymatkan päässä on kauppa, R-kioski ja Kotipizza. Koska osaan ennakoida, enkä varsinkaan syntynyt juuri ennen conia (vaikka syntymäpäiväni olikin samaisella viikolla conin kanssa), tajusin ottaa kuponkeja mukaan. Vajaa viisi euroa pitsasta, jepulis! Jonoa tosin oli sen verran, että odottaa sai paltiarallaa 20 minuuttia (korjatkaa, jos joku seurueesta katsoi kelloa). Paikalla syöminen myöskin jäi, mikä oli sinänsä harmi, koska saimme ihan hyvät istumapaikat populan vaihtuessa sisällä. Siirryimme siis Sibbetaloon syömään. Seisomiseksi meni ruokailu, koska 1) satuimme löytämään pari tyhjää korkeaa pöytää ja 2) olisi ollut tyhmää lähteä vaeltelemaan ympäriinsä etsien parempaa paikkaa (jota luultavasti ei ollut) joka hetki jäähtyvien pitsojen kanssa.

Vähän myöhemmin kurvasin vielä seurani (siis sen yhden ihmisen) kanssa lähikaupassa, josta tuloksia tuottamaton etsintä poiki käynnin Ärrällä. EDiä piti saada lisää, että pysyisi yön hereillä. Menomatkalla (jos sitä lyhyttä kävelyä voi niin kutsua) vierestämme huristi auto tuhatta ja sataa ja conihumalassani huusi perään, että "hiljempaakin voisi ajaa!!!!". En tiedä kuuliko, mutta hetkeä myöhemmin samainen(?) auto tuli takaisin päin ja kurvasi toiselle kadulle. "Ihme korttelirallia!" Kaverin kanssa naurettiin, että ajaja halusi varmaan tehdä vaikutuksen minuun ja siksi kaasutti kuin mielipuoli. Ihan kuin tykkäisin kaistapäisistä ajajista ja heittäisin vaatteeni pois hurraten kymmenen asteen pakkasessa. Nyt ihan oikeesti, lahtelaiset!

Jätimme Hall Cosplayn väliin, ei jotenkin vaan innostanut. Myös Mangan lukeminen ja fanittaminen netissä jäi. Löytyi hassuja ihmisiä, joilla oli kortteja mukana. Bleach - Tite Kubon mestaritrolli oli must. Sinne suuntasimme koko neljän hengen porukalla. Luento oli sen verran suosittu ja tulimme sen verran myöhään, että päädyimme istumaan osittain erillemme. Ironisesti, jos saan sanoa. Emme nimittäin istuneet samoilla "pareilla" kuin kuljimme conissa pääosin, vaan minä istuin kuskin vieressä ja käytävän toisella puolella hänen siskonsa istui kaverimme (joka vietti conin kanssani) vieressä. Itse luento oli aivan mahtava. Vähän väliä yleisö nauroi ja jopa taputti äänekkääksi suosionosoituksena. Hauskasti pidetty läpikahluu Bleachistä, joka osoitti mangan heikot ja logiikattomat kohdat. Ilmeisesti Kubo kärsii huonosta muistista ja kyvyttömyydestä tarkistaa, mitä on aiemmin piirtänyt. Lienee sanomattakin selvää, että ohjelma sopi todella hyvin myös niille, jotka eivät olleet sarjaan aiemmin tutustuneet. Näihin ihmisiin kuului esimerkiksi kaverimme, joka istui kuskin siskon vieressä (kuten jo mainitsin). Kuvia oli todella paljon (yli 200).

Pitäisikin Shizuru-sensei Yuri-luennon...

Seuraavaksi ohjelmassa oli osaltamme Yuri-luento, jota jäin kaverini kanssa katsomaan. Yuri - tyttöjen välisestä ystävyydestä oli lyhesti sanottuna ***kinta mitä olen nähnyt. Olen ehtinyt lukea pari kommenttia anikista, joiden kirjoittajat tykkäsivät luennosta. Minä olen kuitenkin täysin eri mieltä. Ainoa hyvä asia luennossa oli, että siinä mainittiin Wildrose-julkaisut, vaikkakin en näe niidenkään suoraan liittyvät aiheeseen. Ehkä suurin ongelma lopulta oli ohjelman otsikointi. Se ei vastannut sisältöä tarpeeksi kiteyttävästi. Oletteko te ihmiset olleet äikän tunnilla ollenkaan, kun ette tiedä, että otsikon pitää AINA ilmaista sisältö lyhyesti. Yuri-luento oli lähinnä 80-luvun sarjojen muistelua, termien puolituntinen läpijankkaus ("Lesbopornolla ei ole mitään tekemistä yurin kanssa" No miksi te sitten puhutte siitä!?) ja monotoninen toisto. Kaikista pahin virhe oli, että pitäjät lukivat kaiken suoraan paperista, joka kyllä kuului ulosannissa. HUOM! Jos pitää conissa ohjelmaa, on itsestään selvää, että ohjelmansa pitää osata niin hyvin, ettei koko ajan tarvise olla nenä ja katse paperissa. Tämä ei toteutunut Yuri-luennolla. Nyt kun asiaa mietin, koko homma kismittää niin paljon, että taidan tehdä ohjelman oikeaoppisesta pitämisestä oman postauksensa. Kaverini muuten keksi, että luennoitsijat olivat yuriesitelmöinnin Väyryset. Minusta he olivat lähinnä akkamaisia.

Kamalaa, iltabileet. Kävimme kurkkaamassa Yurin loputtua Metsähallin menoa tietäen varsin hyvin, että siellä oli iltabileet. Tarkoitus oli tarkistaa uskaltaako hallin läpi lipua muualle odottaman seuraavaa ohjelmaa. Ei uskaltanut. Korvia huumaava meteli pakotti meidät takaisin kongressisiiven päähän, Kuusen ovien edessä sijaitseville tuoleille jutustelemaan. Sinne asti meteli ei kuulunut ja saimme suht. rauhassa haukkua Yuri-luentoa. Halusin kuitenkin siirtyä muualle, kun Kuuseen alkoi lapata väkeä nukkumaan. Olen nimittäin äänekäs. Seuraava paikka oli Myyntipöytäsaliin vievien portaisen lähellä puupenkeillä. Siellä sitten istuimme, varmaan parikin tuntia. Kuuntelin mp3:lta animebiisejä ihan fiiliksissä. Miltähän mahtoi menoni muista lähellä istuneistä näyttää, mene ja tiedä.

"Olen Kruger ja mitä tämä on?"

Ohjelma jota tuskissamme odotimme oli tietenkin Animen rakastamisen teoria. Sepä menikin jo sunnuntain puolelle. Täytyy heti sanoa, että kyllä kannatti odottaa. Vaikka animen rakastaminen meni sisäpiirin burgeroinniksi, oli sitä tappelua hausta seurata. Välillä teki mieli nostaa kättä pystyyn ja kyseenalaistaa, miksi sitä animea pitää ylipäätänsä rakastaa tai vihata. Eikö animea voisi katsoa ihan sen katsomisen takia, ei siksi, että sitä saisi vihata tai rakastaa? Eikö pelkkä katsominen itsessään voisi olla itseisarvo? Ja miten ihmeessä anime voi olla objektiivisesti tai subjektiivisesti hyvä? Se teoria, jolla madu perusteli animen objektiivisesti hyväksi oli ihan ok, mutta jos kyse kerran on massan tavasta nähdä anime tärkeänä osana kehitystä, niin eikö se silloinkin ole subjektiivisesti hyvä, mutta vain useamman mielestä? Tekeekö se subjektiivisesta objektiivista, että tarpeeksi moni on samaa mieltä? Häh?! Minä hei kirjoitan filosofian keväällä ja lisäksi olen erittäin skeptinen kaiken suhteen. DEAL WITH IT!! Ohjelma oli joka tapauksessa hyvä, myös siitä syystä, että se meni puolitoista tuntia (tunnin ja vartin, jos tarkkoja ollaan) yliajalle. Kello tulee kolme yöllä ja madu julistaa, että hänellä on peukalo. Onko nyt vähän väsynyt meno? Ei ollenkaan.

Toivottavasti minäkin näen unta Natsukista.

Kello alkaa olla tässä kohtaa sen verran (ja yritän korjata unirytmiäni), että lätkäisen otsikkoon merkinnän "osa 1", julkaisen tämän ja painun pehkuihin. Ei hätää. Lupaan kirjoittaa tokan osan kunhan koneelle istun tänään illalla uudestaan. Siihen tuleekin sitten romaani Frostbiten yöstä, naurukohtauksistani, kahvista ja hehkutukseni Pokemon-luennnosta, jota myös odotin kuin klisettä nousevaa. Nyt hyvää yötä, tai sitä vuoronkauden aikaa, milloin ikinä luetkaan tätä. :)